nopeaa oivaltamista

Voltilla on kyky oivaltaa ja oppia asioita todella nopeasti. Se aina vaan jaksaa kummastuttaa.
Tämä on aivan ihanaa ja helpottaa montaa asiaa, mm. jotkut toko liikkeet tuntuvat vain melkeimpä tulevan ilmasin. Mutta tuottaa tuo kyky myös päänvaivaa, aina en osaa yhdistää miksi, miten ja kuinka se on päätynyt johonkin ratkaisuun ja luulee minun haluavan tiettyä toimintoa.
Se vanha sanonta, että bc oppii niin hyvän kuin huonon yhtä nopeasti, pitää kyllä täysin paikkaansa.

Tänään Tuulian treenit. Kuinka taas nautinkaan! Aluksi varoin liikkumista ja virheitä. Kun vaan unohdin varoa, niin alkoihan se sujua. Etenee kyllä vähän liiankin kepoisasta ja lukee rataa ihan itse. Ikäväkyllä aina ei ihan oikein... tietysti loogistahan se ois mennä kaikki esteet mitä nenän edessä näkyy, mutta valitettavan harvoin niin agilityssa on tarkoitus rataa suorittaa. Laittavan ansoja pienten koirarukkien eteen. Ei kai se ole kumma jos vähän joskus hiukan vaan lipsahtaa. Ohjaa paremmin, sanois Voltti ellei se olisi niin kiltti ;o)
Vanha ystävämme Flänkki on palannut. Toivottavasti ei viivy kauaa, sillä tässä lajissa emme halua sitä vierailulle.
Mutta, kovaa meni, hyvin kääntyi, kääntyi myös kovin huonosti, oli ihan kauhean pätevä, mutta myös meni vähän överiksi.
Ohjaajan jalat oli välillä vähän jäässä, sitten varpaat väärään suuntaan, tönäsy jotenkin hassusti, takaaleikkaus pikkasen myöhässä. Noin niinkuin muun muassa.
Onneksi Voltti ei ehkä tajua, että olisi parempiakin ohjaaja vaihtoehtoja. Se on vaan onnellinen.

Ihana mangusti se oli myös yrittäessään kuikkia Taunon treenejä. Pauliina otti muutaman kuvan, laitan jakoon kun saan :o)

Viuhkan mahdollisesta raskaudesta ei arvailuja puoleen eikä toiseen. Yksi päivä nirsos herkusta (!), nyt haluaa kaikki nyt heti ja vain ja ainostaan minulle. Jos on superhyper hyvä ultra, niin ehkä näkis jotain jo 21.vrk, muuten mennää siinä noin 28. Malttaako vai eikä malta...