Se on vaan niin kivaa, Voltin kanssa tekeminen. Vaikka me ei ola flowta nähtykään, rytmitykset on itseltä kateissa ja välillä lähtee mopo keulimaan. Se on vaan kivaa, yrittää parhaansa, menee kuin osaa & on opetettu ja yleensä vähän vielä paremmin. Ja kovemmin. Jos en osaa ohjata, rytmittää tai valita oikeita ratkaisuja, niin ei ole koiran vika.
Viuhkan ultrailen joskus viikolla 9 eli kuhan ehdin. Vahvasti näyttää tiineyden merkkejä, mutta toisaaltaan voin vain ehkä kuvitella juoksun jälkeistä elämää sellaisiksi.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti