jaksaa, jaksaa

Onpas outo aikakausi. Olen ihan puhki, kamalasti tekemistä kokoajan (ja kaikki ei suinkaan ole vain koirajuttuja), tuntuu ettei ehdi kunnolla mitään, ei ehdi nukkua tarpeeksi tai ei saa nukuttua, asiat painaa päälle ja liikaa miettimistä. Plääh.
Jos kohta helpottaisi, edes väliaikaisesti :o)
Tämä viikko on vähän hei hulinaa-viikko. Tosin ihan osaksi koirajuttuja, mutta tottakai niissä hyvin viihtyminen syö hiukan muuta. Ei voi mitään, jaksaa jaksaa!

Sunnuntai piti olla löhöpäivä, mutta löhöämään ehdin vasta illalla joskus klo 20 aikoihin. Tosin väliin mahtui mukava, rentouttava höpöttämis lenkki Sari kanssa. Kiitos!
Lenkillä Viuhka oli aina vaisu. Käveleksi ja juoksentelikin, muttei silleen kuin normisti. Samoin siitä on nyt kuoriutunut sohvapoliisi. Hän määrää kuka saa tehdä mitäkin. Siis muut koirat. Viuhkasta! Samahan oli viimeksi kun oli kantavana, eli toivotaan tämän olevan merkki pentuleista.

Voltin kanssa tehty ihan kotitokoilua. Lähinnä iltaruoalla kaukojen vaihtoja ja peruuttamista. Ja korvien höristelyä.

Ruuti palasi kyläreissulta ja sujahti takas laumaan ongelmitta. Juoksu on alkanut, mutta onneksi pysyy sisäsiistinä silti. Viimeksi meinasi vähän unohtaa. Ehkä siitä on nyt tullut iso tyttö.