aamuja

Eilinen oli huonojen uutisten ja ikävien asioiden päivä. Yön nukuin levottomasti ja pahoja unia nähden. Aamulla meidän talon miehet nukkuivat pommiin. Kissa oli lukittu vaatekaappiin ja hätähän sille oli yöllä tullut. Kyseessä vielä Tikkari, joka ei osaa maukua eli kukaan ei herää sen pieneen kähinään.
Koska olo oli edelleen ikävä, väsynyt ja huono, niin mietin peiton alla kääriytymistä vielä tunniksi. Mutta aurinko paistoi. Upea aamu. Koirat olivat iloisia päästessään pihalle ja aamukahvi tuoksui.
Aamulenkki aurinkoisessa, viileässä aamussa herätti hyvin ja sai hiukan mieltä paremmaksi. Vielä se, että otin vain Riepun mukaan, sen saadessa olla rauhassa haistelemassa ja hölkötellä omaan tahtiinsa ilman muiden kirmaavaa seuraa. Selkeästi sekin nautti, sai olla vain. Ei tarvinnut komentaa muita, nuorempia ja terveempiä. Sai juosta sen minkä halusi eikä muiden perässä/edessä näyttäen voimansa.
Vaikka nyt se taas näyttää loistava kuntoiselta, eloisalta ja alkaa saada kiloja takaisin. Toisaaltaan on se vanhentunut, harmaantunut. Pihalla lempipaikka on hyvällä säällä kopin katolla nukkumassa. Usein siirtyy sisältä nukkumasta ulos nukkumaan.
Kunpa saisimme pitää sen vielä vuosia ilonamme ja riesanamme.

kuva viime syksyltä