Viuhahduksia ja voltteja

Voi että voi olla toko(kin) vaikeaa. Tai vaikeaa, mutta monimutkaista.
Mitä opin eilen Voltin kanssa tokoilusta.
- pidä treeni simppelinä
- liika paine pistää tekemään yli ja yrittäminen hajoittaa tekemisen
- sopiva paine laittaa tekemään paremmin
(no opinko mikä on liikaa ja mikä sopivasti? No tuskin)
- älä tee liikaa toistoja
- riko kaavaa, mutta älä riko liikaa
 (menee insinööritytön pää sekaisin)
- pidä hauskaa
 (tämän jo tiesin ennestäänkin)
- muista helpottaa ja auttaa jos on tarve
- kaikkea ei tarvitse kokeilla ja tehdä heti ;o)
- nipotuskeskustelut kannattaa jättää omaan arvoonsa ellei halua pahaa mieltä
 (me voidaan käydä puolisokeilla tuomareilla, oma valinta?)

Muutama koira vain kentällä. Paikallaistuminen meni hyvin. Maahan ei osannut mennä oikein eli jättää sen toisen etujalan mahan alle. Koitin ottaa uudestaan ja sama. Korjasin asentoa ja jätti kyynäret ylös. Mentiin sitten pois kokonaan, ei tehdä jos ei osata. Höpöhöpö. Osasi sitten mennä maahan loistavasti. Nopeasti ja hienosti. Etukoivet eteen ojennettuna. Palkkaa.

Otin tokohypyn metallilla kaksi kertaa. Osasin heittää ja Voltti osasi noutaa. Kaikki hyvin siltä osin.

Ruutua merkin kautta. Hiukan häiriöitä siinä ympärillä. Oli agilityesteitä, ruutuun piti juosta A:an vierestä, merkkejä ylimääräisiä vähän joka puolella.
Merkki oli kieltämättä hyvä. Vaikka ruudulla on vetovoimaa eli hiukan se liike lähtee sinnepäin. En puutu siihen, hyvä kun itse kuitenkin miettii ja korjaa. Ruutuun läksi pienoisella flänkillä (kuin väistääkseen kiusausta juosta A-esteen yli), mutta meni hyvin ja napakasti keskelle. Ja ennakoi maahan, nostin ylös.
Tehtiin sitten ruudussa odottamisia häiriöillä. Seisoi siellä ja hiipi perään melkein nauhojen yli. Palautin ja ei tehnyt uudestaan. Toki maassa ei hiiviskele. Mutta ei mennyt enää lankaan uudestaankaan eli pysyi  hyvin. Kutsuin sivulle ja vauhtia piisasi, kuitenkin pystyi tulemaan suoraan eikä ensiksi keulimalla.
Lähetin uudestaan ihan läheltä ruutuun ja taas sain nostaa sen ylös sieltä. Kokonaisena liikkeenä yritys. Merkki hyvä ja sitten... Läksi sinne kauan pois merkeille. Käskytystä vaan ja lopulta meni ruutuun. Voi elämä. Painetta liikaa? Ei ollut enää hyvä ja kiva liike Voltista? Väisti ruutua? Luuli tehneensä väärin, koska toistoja? Voi apua.
Vielä uudestaan ja kaamealla kaarteella aivan kuin antaen itselleen nanosekunnin enemmän aikaa miettiä mitä nyt tekis. Meni ruutuun. Superpalkkaa.
Ihan treenien lopussa tein vielä merkin kautta ruutuun toisesta suunnasta. Se oli täydellisyyttä hipovaa.
Kertooko joku minulle tuosta koirasta jotain?

Luoksetulo liikkurin kanssa. Vuorotellen läpijuoksu, stopeilla. Nyt ei ennakoinut! Tosin se eka väli on hyvää laukkaa ja kun ei pysähdystä tule, tuleekin miljoonaa ja siitä vauhdista pysäyttäminen on melkeimpä mahdotonta. Mutta kaikki stopit tuli oikein ja tokalla etenkin tosi hyvin.

Ohjattu nouto. Merkkejä taas siellä täällä.
Merkille taas hyvin. Näytin kaiketi huonosti ja meni keskelle. Hitto.
Uudestaan käskytin sinne oikealle ja oli ihan epävarma, kehumisella onnistui.
Uudestaan vuorostaan vasen ja läksi nyt taas (paineesta?) ylisuurelle kaarteelle kiertäen monta agilityestettä, mutta haki oman.
Otettiin vielä oikea. Menin nyt lähemmäksi ja kehuin superisti kun kapulalla.
Kerta kiellon päälle ja kokonaisena liikkeenä täydellisyyttä hipova oikea. Siihen oli hyvä päättää!

Jotain pientä lopuksi hömpötellen. Kaukokäskyjä, Voltin yksi suosikki.
Jäin juttelemaan vielä hetkeksi Lauran kanssa ja seuraava ryhmä teki. Voltin mielestä se oli epäreilua ja tyhmää, hän haluaa treenata! Lisää, lisää. Positiivisesti ottaa kierroksia toisten vauhtiliikkeistä. Tosin ongelmia varmaan tulee joskus kun joku viereisessä kehässä huutaa "ruutuun" ja me tehdäänkin jotain muuta ;o)