Sunnuntai - lepopäivä?

Minulla tuntui olevan eilen enemmän tekemistä, menemistä ja puuhaa kuin keskiverto arkipäivänä. Tosin pääosin ihan hauskaa puuhaa, en valita.
Aamu oli upea! Aurinkoa, kirpeyttä ihan hiukkasen, syystuoksuja. Koirat juoksivat ihan hupsuina metsässä ja lentokentällä. Harvinaisesti otin kaikki viisi mukaan, en kyllä suosittele ehkä jos haluaa sellaisen rennon lenkin. Tosin bortsut nyt menevät irti missä vaan, Ruuti on flexissä kokoajan (en todellakaan luota sen kuuloelimien kykyyn reagoida joka hetki "tänne" sanaan). Riepu on kanssa helppo, juoksee muttei katoa mihikään eikä välitä ympäröivästä maailmasta. Ainut, että muut vieraat ehkä välittävät siitä hiukan. Kaipa se on sen verran iso sitten. Maliinan kanssa saa kanssa olla vähän silmät selässä, kilttihän se on kuin mikä, mutta hiukan riistaherkkä. Hyvin sitä on saatu pois, mutta silti en halua sen pääsevän yhtään pölläyttämään mitään elukkaa liikkeelle. Siihen kelpaa pikkulinnutkin.
Loppulenkki mentiinkin Maliina ja Ruuti hihnassa (minulle helpompaa ja Maliinalle kanssa kun sen ei tartte kokoajan bongailla liikkuvia kohteita) ja muut pyöri vapaana irti siinä.
Helpottaa paljon kun noilla kolmella on lähellä/takana käskyt, ei tartte napata niitä hihnoihin ohitustilanteissa. Tosin kapeilla poluilla nekin on hihnassa ettei tule sanomista, sunnuntai aamuna liikkujia oli muitakin varmaan tuon kauniin sään takia. Yleensä siihen aikaan on kovin hiljaista.

Sitten kentälle treenaamaan Lauran kanssa. Sari ja Jaksikin tulivat sattumalta samaan aikaan :o)
En kauheasti tehnyt. Puomilla pelkkää alastulokontaktia. Keinua. A:ta, josta tulikin nyt ongelma. Se loikkaa liian korkealta etenkin jos en ole edellä/selkeästi jäljessä. Oi ja voi. Tosin Lauran avustuksella saatiin hyviä onnistumisia ja ajatus miten vahvistaa.
Samaa tekniikkapätkää kuin edellisenä päivänä, ei siinä nytkään mitään ollut.
Pujottelua putki häiriöllä. En saanut varastamaan putkeen vaikka tungin sen putken pään metrin päähän pujottelusta.

Riepu on niin hyvän oloinen nyt. Iloinen ja saanut ehkä vähän massaakin! Lääkkeet tehoaa, ruokavalio toimii. Jes! Tosin karvaa lähtee hirveinä tuppoina...

***************
Eilen mietittiin miksi osa ihmisitä on niin ilkeitä. Pahansuopia. Toisia kohtaan ylimielisiä. Ääneen dissaavia. Tämän asian Zeljko huomasi jo ja ihmetteli hiukan kuinka suomalaiset ovat niin ilkeitä. Mitä siihen sanoa? Ettei ne nyt ehkä oikeasti kaikki suinkaan ole! Mutta ollaanko täällä niin kateellisia helposti vai mikä?
Mutta tosiaan, mikä tarve jollakulla on ääneen arvostella, haukkua ja väheksyä muita? Nostaako se omaa itsetuntoa? Eikä tajuta, että vain itsensä siinä saa näyttämään tyhmältä?
Tietysti voi myös saada muut epävarmaksi, ajattelemaan ettei pysty, koira on huono, surkeaa eikä meistä ikinä mitään tule...
Toivottavasti en koskaan ikinä itse mene tuohon! Toki myönnän joskus ystävän kanssa kauhistelevani jotain, en ole niin kiva enkä ehkä edes reilu. Mutta isoon ääneen ja dissaten täysin muiden tekemiset, koirat ja olemiset. En kestä.