Muttei se haittaa tottelevaisia bordercollieita. Ei se tekemistä haittaa vaikka sataa ja tuulee niin että puut taipuu puoleen väliin maata (aika pienet ja hennot puut, toim.huom.).
Ei jaksa pilkkoa liikkeitä tässä nyt, mutta tosiaan kivaa oli. Kiitos Hannalle ja Tanjalle, treenaaminen tuntui mukavalta mukavassa porukassa.
Voltti nyt näytti lähinnä yliviritelyltä jouselta odottaessa merkille pääsy ja ruutuun lähestystä. Huoh. Tai no ehkä jopa Vau.
No niin tai näin, virheitä, onnistumisia, palkkausta, huomauttamista ja hyvää mieltä. Litimärkä koira ja litimärkä omistaja. Silti niin hauskaa.
Hauskaa ei ole se, että lääkäri meinasi etten saisi juoksennella pariin viikkoon ja sitten vasta vähitellen. Hmmm...
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti