Mikä on agilityssa vaikeinta? Juokseminen! Voi argh.
Janitalla, ei sitten loistetu kai oikein missään pahemmin. Tai joo, kuuluisat hyvät pätkät ja niitä olisin mielelläni vaikka junnannutkin ;o) Mutta en tuollaisia juokse henkesi edestä ja yritä vain selviytyä-kohtia. Yritettiin selviytyä yli 10 toistoa. Joista ehkä 11. sitten onnistui ja pistettiin sitten pillit pussiin, ei yhtään estettä enää.
Olisihan sitä treenattava myös epäloogisia ratoja, totta. Se on niin minun mukavuusalueen ulkopuolella, että huh huh.
Muutamia rimojakin rapsahteli :o/
Mutta toisaaltaan, aika hyvin oli kuulolla, aika mukavasti kääntyi. Positiivinen lopetus ah niin epätoivolle ;o)
Lämmitellessä muutamia toko juttuja. Jäävät, vähän seuraamista ja luoksetulo. Tule käskyllä osaa odottaa pysähdystä ja himmaa. Kun huomaa ettei mitään käskyä tulekaan, niin vauhti kiihtyy. Sivulle taas koira miljoona sivulle. Tätä täytyy miettiä. Vaihdanko käskyä? Huijaanko koiraa kokeessa? Vai opetanko vaan paremmin.
Muuten sen tekemisen riemu on jotenkin ihanaa. Tulee hyvä mieli itsellekin sitä katsoessa :o)
Toisaaltaan se on niin virkamies. Asioiden pitää olla ja mennä niinkuin ne on. Koska hän tekee ihan juuri niinkuin on opetettu tai miten hän on sen ymmärtänyt. Vähän voi joskus revitellä, salaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti